Jakautuuko maailmantalous blokkeihin?

Viime vuosikymmenten eräs kiistaton taloudellinen menestystarina on maailmankaupan merkittävä vapautuminen ja sen edesauttama elintason nousu eri puolilla maailmaa. Kiina on pystynyt nostamaan satoja miljoonia ihmisiä syvästä köyhyydestä viimeisen kolmen‒neljän vuosikymmenen aikana, mutta myös hyvin moni muu on pystynyt samaan – esimerkiksi Intia ja moni Afrikan maa.

Kiinan, Intian ja vaikkapa Euroopan entisten sosialististen maiden integrointi maailmantalouteen on ollut onneksi näiden maiden omille asukkaille, mutta myös meille muille. Laajentunut kansainvälinen vaihdanta on mahdollistanut laajemman ja halvemman valikoiman tuotteita sekä palveluita. Taloudellisen ja poliittisen integraation huipentumana voidaan pitää Euroopan unionin maiden uusien jäsenten pääsyä sisämarkkinoille – todellinen taloudellisen integraation mahtiloikka.

Nyt jo suurimmalta osin taaksemme jäänyt koronapandemia todisti myös osaltaan taloudellisen integraation ja maailmankaupan voiman. Pandemian alussa etenkin Kiina ja Kaakkois-Aasian maat valmistivat paljon maskeja, suojalaseja, kumikäsineitä jne., joita koko maailma silloin tarvitsi. Koronarokotteiden valmistus on ollut varsinainen kansainvälisen työnjaon malliesimerkki: Euroopassa rokotteen erilaisia komponentteja on valmistettu eri maissa, ja vauhtiin päästyään tuotanto on ollut todella massiivista. Euroopan unionista onkin tullut maailman ylivoimaisesti suurin koronarokotteiden viejä – sisämarkkinoiden toiminta on hyödyttänyt myös esimerkiksi japanilaisia.

Tavarakaupan määrän kasvu hidastui suuren finanssikriisin jälkeen selvästi, mutta kauppa toimii edelleen varsin hyvin. Maailmantalouden joillakin muilla osa-alueilla kehitys on kuitenkin ollut selvästi epätasaisempaa, ja monessa kohtaa jonkinlainen blokkiajattelu nostaa selvästi päätään.

Pandemia vähensi matkailua, mutta monissa osissa maailmaa ollaan tässä mielessä palaamassa jo normaaliin. Aasiassa Japani ja etenkin Kiina sekä Hongkong ovat kuitenkin edelleen varsin suljettuja ulkomaalaisille vierailijoille. On mielenkiintoista miettiä, vaikuttaako esimerkiksi Kiinan integroitumiseen maailmantalouteen se, että tapaamiset kasvokkain ovat olleet hyvin harvinaisia viime aikoina.

Maailmantalouden osittaista blokkiutumista edistävät myös – ikävä kyllä – muutkin tekijät. Venäjän aloittama laiton sota Ukrainassa on laukaissut merkittäviä talouspakotteita Venäjää kohtaan. EU-maiden, Yhdysvaltain jne. vientikiellot ovat jo vähentäneet Venäjän tuontia selvästi, mikä vaikeuttaa etenkin korkean teknologian tuotteiden valmistusta. EU-maiden tuontikiellot venäläisille energiatuotteille vähentävät jo nyt Venäjän vientiä, ja pakotteet kiristyvät tämän vuoden loppuun mennessä selvästi. Venäjä tulee olemaan selvästi vähemmän integroitunut maailmantalouteen, vaikka se pystyisi jonkin verran lisäämäänkin kauppaansa esimerkiksi Kiinan ja Intian kanssa.

Tulevaisuudessa merkittävin blokkiutumisen sektori saattaa hyvin olla teknologia ja teknologiaan liittyvät standardit. Jo tällä hetkellä Yhdysvallat rajoittaa tehokkaasti kaikkein edistyneimpien puolijohteiden vientiä Kiinaan, ja tällä samalla instrumentilla vähennetään nyt myös Venäjän teollisuuden tuotantokykyä. Kiina sijoittaa paljon puolijohteiden valmistukseen ja tuotekehitykseen. Saattaa olla, että tulevaisuudessa autoritäärisillä mailla on käytössä erilaiset mikrosirut kuin vaikkapa Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa. Erilaisten teknologisten standardien asettamisesta käydään myös lujaa kamppailua kansainvälisissä järjestöissä, ja usein rintamalinjat näyttävät samanlaisilta kuin puolijohteissa.

Maailmantalouden blokkiutumista siis tapahtuu jo, mutta ei niinkään tavarakaupassa – ainakaan vielä. Mutta standardien ja tiedonsiirron blokkiutuminen on selvästi mahdollista jo lähivuosina.